keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Suunnittelua ja meidän "BucketLists"

Jokainen valmistautuu matkoihin omalla tavallaan - jotkut ihmetykset eivät juuri laisinkaan. Tavallaan ihailen ihmisiä, jotka ostavat vain matkalipun, menevät paikan päälle, alkavat ihmetellä ja elävät reissun päivä ja seikkailu ja kömmähdys kerrallaan sen enempää suunnittelematta. Joskus voisi päättää tehdä noin, mutta pääsääntöisesti me tykätään lukea paljon ennen matkojamme, tutustua kulttuuriin ja historiaankin. Valmistaudumme muutenkin monin tavoin ja mietimme miten ja mihin usein rajallinen käytettävissä oleva aika kannattaa käyttää. Kun on etukäteen ottanut selvää esimerkiksi aukioloajoista tai kulkuneuvojen lähtöajoista, ei tule turhia odottelupäiviä tai jää jokin kiva paikka kiinniolemisen takia näkemättä.

Meidän mielestä pitkää reissua suunniteltaessa oli tärkeää aloittaa unelmien listaamisesta. Ensinnäkin mitä reissulta haluamme? Onko kiikarissa "nyt tai ei koskaan" -unelmapaikkoja ja mihin niistä olisi tällä isolla reissulla mahdollista mennä? Entä mitä haluamme tehdä, nähdä ja kokea? Tietenkin oli pakko myös hahmotella, paljonko rahaa on käytettävissä ja mihin kaikkeen se riittää. Pääpointtimme ei ollut nimenomaan maailmanympärimatka, vaan mennä järkevällä reittisuunnitelmalla sellaisiin kaukaisiin haavepaikkoihin, joihin ei syystä tai toisesta ole tähän mennessä tullut mentyä.

Omassa tapauksessani kävi niin, että keskusteltuamme asiasta pitkät tovit päädyin raskain sydämin luopumaan kokonaan Afrikasta (Kenia, Tansania, Sansibar, Etelä-Afrikka jne.). Mietimme, että se ei sopisi nyt järkevästi reitille ja että sinne voidaan tehdä kokonaan oma unelmareissu. Päätös otti ensin koville, mutta oli järkevä. Kaikkea ei voi saada ja nyt keskitytään niihin upeisiin asioihin, joita kompromissista huolimatta on tulossa.


Vapaaehtoishommien tekeminen oli jossain vaiheessa yksi reissun pääteemoista. Siitä ajatuksesta olemme toistaiseksi luopuneet - ainakin pidemmän rupeaman suhteen. Olemme joutuneet huomaamaan, että vapaaehtoistyöhön pääseminen on usein hankalaa ja monesti myös kallista, valitettavasti! Vaikka haluaisin kuinka kovasti antaa työpanokseni ilmaiseksi tehdäkseni jotain hyvää, tuntuu kuitenkin hiukan liian pahalta, että majoituksen ja ruoan lisäksi joutuisi vielä maksamaan jotain osallistumismaksujakin. Hankalaa on myös se, että monet paikat vaativat ½ - 1 vuoden tai vähintään useamman kuukauden sitoutumista.

Juu juu, tiedän että nämä ovat hyvin isoja yleistyksiä, mutta tältä tilanne kuitenkin vaikuttaa, kun asioita netin välityksellä toiselta puolelta maapalloa selvittää. Jos joku tietää hyviä ruohonjuuritason paikkoja, joissa vapaaehtoistyölläni ei tehdä korruptoitunutta bisnestä, jonka kermat valuvat länsimaalaisiin taskuihinsa, niin kertokaa ihmeessä! Otamme ilomielin vinkkejä vastaan!

Aika pian karkea reissusuunnitelma oli hahmottunut. Kun molempien muutamat "pakko päästä -paikat" ja asiat oli valittu, aloimme pohtia järkevää matkan aloitussuuntaa ja reittiä sadekaudet ja muut kausittaiset sääolosuhteet huomioon ottaen. Lopputulos oli, että kiertäisimme rauhallisessa tahdissa kolmella alueella: Etelä-Amerikan länsiosissa, Australiassa ja Uudessa-Seelannissa sekä Kaakkois-Aasiassa. Emme yritä koluta joka mantereella kaikkia maita ja mantuja, vaan jätämme suosiolla "vähemmän tärkeitä" paikkoja pois. Matka tulee sisältämään erityisen paljon luonnonihmeitä niin veden alla kuin päällä ja lisäksi joitakin historiallisia kohteita ja herkullista kulttuuria.

Kuten sanottu, suunnitelma on karkea. Koitamme koko ajan pitää mielessä, ettei matkaan yritetä tunkea liikaa kohteita ja että varmasti jää aikaa myös ihan vaan ihmetellä. Kaikkea ei voi saada ja jos rynnii paikasta toiseen kuin päätön kana, voi jäädä nekin paikat kunnolla kokematta, joiden takia matkaan alunperin lähdettiin.

Minun BucketList
  • Galapagos kaikkine ihmeineen
  • Machu Picchu (Peru)
  • Laama, alpakka
  • Iso valliriutta, kenguru, koala (Australia)
  • Uusi-Seelanti
  • Angkor Wat (Kambodza)
  • Orangit
  • Borneo

Heikin BucketList
  • Galapagos
  • Valashai, paholaisrausku
  • Poncho
  • Keski-Maa
  • Sademetsä

5 kommenttia:

  1. Inka Ikonen on kirjoittanut Iltasanomiin kärkevän kommentin Tunnistatko 2010-luvun pakettimatkaajat?
    Miltä he näyttävät? Jos asia kiinnostaa, käy lukemassa ja kommentoi. http://www.iltasanomat.fi/matkat/art-1288686988222.html

    T. Liukuhihnahipit ?

    VastaaPoista
  2. Inka Ikonen: "Olisiko liikaa pyydetty, jos vain nauttisimme kaikesta siitä, mitä matkailu meille puhtaimmillaan tuo: uusia kokemuksia, elämyksiä, muistoja, ystäviä, viisauksia, virheitä, rakkautta, ihastumista ja ällistymistä?" Tämä loppukaneetti toi hymyn huulille - te teette juuri tätä! (Muuten en tunnista teitä Ikosen kuvauksesta.) Ihanaa ja tärkeää on, että tämän blogin ansiosta saan olla kanssanne nauttimassa matkastanne.

    VastaaPoista
  3. <3 EI OLE liikaa pyydetty! :D Ja onhan se niin, että matkustajia ja ihmisiä ylipäätään koitetaan liian usein tunkea johonkin tiettyyn karsinaan röhkimään, jossa heitä sitten tökitään tikulla ja arvostellaan.

    VastaaPoista
  4. Kuulkaas, te ette ole liukuhihnahippejä, sillä Kaisan sanoin, ei teitä tuosta Iltasanomien tekstistä tunnista. Matkata voi monella tavalla eikä yksi tapa ole sen oikeampi kuin toinen. Sitä paitsi ihmiset ja elämäntilanteet muuttuvat. Liukuhihnahipistä voi tulla tyytyväinen pakettimatkustaja tai toisin päin. Pakettimatkalla voi tehdä monenlaisia asioita ja samoin reppureissulla - niin kuin tiedätte. Menkää te ihan rauhassa omia polkujanne älkääkä hetkeksikään jääkö miettimään, mitä joku muu siitä ajattelee! Lähtölaskuri raksuttaa jo aika pieniä lukemia... Hui! t. Moskovan hipit

    VastaaPoista